Tietoa OECD:stä

Historiaa lyhyesti

OECD:n juuret ovat vuonna 1948 perustetussa OEEC-järjestössä (Organisation for European Economic Cooperation), joka luotiin hallinnoimaan Marshall-suunnitelmana tunnettua Länsi-Euroopan avustus- ja jälleenrakennusohjelmaa. OEEC toimi Euroopan maiden välisenä yhteistyöorganisaationa, jonka tehtävänä oli auttaa sodan runtelemat maat taloudellisesti omille jaloilleen. Kun Länsi-Euroopan elintaso ja taloudellinen toimeliaisuus 1950-luvun lopussa monella alueella saavutti ja ylittikin sotaa edeltäneen tason, Euroopan ja Pohjois-Amerikan valtiot päättivät vuonna 1961 perustaa kokonaan uuden, taloudelliseen yhteistyöhön keskittyvän järjestön, OECD:n (Organisation for Economic Cooperation and Development). Vuonna 2011 juhlitaankin OECD:n 50-vuotisjuhlia.

Perustamisvaiheessa OECD:n jäseneksi tuli 20 maata: Belgia, Espanja, Hollanti, Irlanti, Itävalta, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Kanada, Kreikka, Luxemburg, Norja, Portugal, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Tanska, Turkki sekä Yhdysvallat. Myöhemmin vuonna 1960- ja 1970-luvuilla järjestöön liittyivät Japani (1964), Suomi (1969), Australia (1971) sekä Uusi-Seelanti (1973).

Laaja uusien jäsenmaiden "aalto" koettiin 1990-luvulla kehittyneimpien siirtymätalousmaiden liityttyä järjestöön. Nämä maat olivat Meksiko (1994), Tshekin tasavalta (1995), Unkari, Puola sekä Korea (1996). Slovakia liittyi järjestöön vuonna 2000. Viimeisin laajentuminen on tapahtunut vuonna 2010, kun Chile, Viro, Slovenia ja Israel tulivat OECD:n jäseniksi. Jäsenten kokonaismäärä onkin tällä hetkellä 34. Venäjä on tällä hetkellä ainoa jäsenkandidaattimaa ja sen jäsenyydestä käydään parhaillaan neuvotteluja.

OECD:n toimenkuvaa ovat kuluneina vuosikymmeninä muokanneet, paitsi jäsenmäärän kasvu, myös kansainvälisessä toimintaympäristössä ja kansainvälisen talouden rakenteissa tapahtuneet muutokset. Järjestön ulkosuhteita on laajennettu, komiteoiden ovia on raotettu ulkopuolisille huomioitsijamaille ja järjestössä käytävä keskustelu on laajentunut kattamaan aiempaa "poliittisempia" kysymyksiä.

Kenties vieläkin merkittävämpää on OECD:n toiminnan kannalta ollut viime vuosikymmeninä koettu taloudellisen toiminnan kansainvälistyminen tai "globaalistuminen". Yhä useammilla kansallisesti toteutettavilla julkisilla ja yksityisillä toimenpiteillä on rajat ylittäviä, kansainvälisiä vaikutuksia. Samalla eri yhteiskuntapolitiikan sektorit nivoutuvat kansainvälisellä tasolla aiempaa lähemmin toisiinsa - esimerkiksi kauppapolitiikka vaikuttaa kansainvälisen kilpailupolitiikan toteuttamiseen ja verotus globaaliin ympäristöpolitiikkaan. Eri sektorien välisten "horisontaalisten" yhteyksien ja vaikutussuhteiden tutkimisesta on tullut tärkeä alue, jolla OECD toimii aktiivisesti.

OECD tänään: rikkaiden maiden klubista parhaiden käytäntöjen kerhoksi

OECD on perinteisesti ollut rikkaiden teollisuusmaiden järjestö, mutta nykyään se haluaa profiloitua enemmänkin järjestöksi, jossa luodaan parhaita käytäntöjä kestävän taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistäminen sekä hyvinvoinnin lisääminen. OECD:llä onkin edelleen vahva asema hyvien käytäntöjen ja tuloksellisen politiikan suosittajana, vaikka se suorittaakin tehtäväänsä lisääntyvässä kilpailussa eräiden muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Käytännössä OECD:n toimintakenttä on varsin monipuolinen, kattaen jäsenmaidensa lähes kaikki talous- ja yhteiskuntapolitiikan lohkot. Sen erityisvahvuuksiin kuuluu (i) monitasoinen, yksittäiset politiikkalohkot ylittävä näkökulma, (ii) taloudellisen ja talouspoliittisen analyysin yhdistäminen eri aloja koskevaan tarkasteluun ja (iii) kyky tuottaa korkeatasoista analyysiä ja suosituksia jäsenmaiden kehitystarpeisiin.

OECD:n puoleen käännytään ennen kaikkea oman kansallisen kilpailu- ja selviytymiskyvyn kehittämiseksi ja sen rooli asiantuntijaorganisaationa tukee jäsenmaiden päätöksentekoa eri aloilla. Jäsenet saavat tietoa muiden samankaltaisten maiden toimenpiteistä, keskustelevat politiikan vaihtoehdoista ja kokemuksista sekä vaikuttavat toisiinsa vertaispainostuksen kautta.  Järjestön analyysit ja ennusteet tarjoavat tietoa eri sektoreiden kehityssuunnista. Niillä aloilla, missä kansallisten politiikkojen yhteensovittamisen tarve on ilmeinen, OECD tarjoaa suosituksia ja politiikkoja ohjaavia suuntaviivoja. OECD:n työssä painottuvat lähivuosina erityisesti globalisaatioon sopeutuvien ikääntyvien yhteiskuntien moninaiset haasteet ja niihin vastaaminen.

OECD tuottaa suosituksia mm. siitä, miten kansallisin toimin voidaan vaikuttaa globalisaatioon eli hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia ja minimoida sen haittavaikutuksia. OECD:n toiminta kaikessa moninaisuudessaan antaa merkittävän panoksen globaalistumiskehitystä koskevaan analyysiin ja siihen vaikuttamiseksi. OECD on ollut luomassa sitovaa ja niin sanottua pehmeää oikeutta (guidelines) kansainvälisistä pelisäännöistä eräillä keskeisillä aloilla.

Viime vuosina OECD:hen on kohdistunut voimakkaita uudistuspaineita, jonka seurauksena järjestön toimintatapojen kehittämiseen on panostettu. Paineet uudistusten jatkamiselle ja työn entistä suuremmalle priorisoinnille sekä voimavarojen nopeammalle uudelleenkohdentamiselle ovat kasvaneet. Jotta OECD pärjäisi kilpailussa, on sen tutkimustyön oltava korkeatasoista ja sitä on edelleen kehitettävä sekä markkinoitava eli saatava viesti läpi oikeille tahoille – Suomessakin.

OECD:llä on yhteistyötä noin seitsemänkymmenen järjestön ulkopuolisen maan sekä muiden kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa. OECD:n näkyvyyden ja tulevaisuuden kannalta on tarpeellista, että se vahvistaa yhteistyötään nousevien talouksien, esimerkiksi Kiinan, Brasilian, Intian, Indonesian ja Etelä-Afrikan kanssa, jotka eivät vielä lähivuosina ole kypsiä – eivätkä halukkaitakaan – OECD:n jäseniksi.

Ei-jäsenmaiden kanssa tehtävän yhteistyön kannalta OECD:n nauttimalla arvostuksella ja järjestön "brändillä" on suuri ohjausvaikutusta koskeva merkitys. OECD:n erityinen status luo ainutlaatuisia edellytyksiä vaikuttaa maailmantalouden kannalta keskeisten ei-jäsenmaiden lainsäädännön ja politiikkojen kehitykseen.

OECD:n keskeisiä tulevaisuuden haasteita ovat järjestön tehokkuuden, työn laadun ja lisäarvon säilyttäminen suhteessa muihin kansainvälisiin järjestöihin sekä sen pysyvään relevanssiin kiinteästi liittyvä laajeneminen.  Kaikki nämä kysymykset ovat aktiivisesti esillä neuvoston työohjelmassa. On selvää, että EU:n laajentuminen ja toiminnan syventyminen merkitsee lisää mahdollisuuksia unionimaiden yhteistyölle, eikä se voi olla vaikuttamatta OECD-yhteistyöhön. OECD:n tarjoama lisäarvo EU-maille perustuu edelleen OECD:n laajapohjaisuuteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin käsitellä Unionille sisäisestikin ristiriitaisia suuria kysymyksiä.

On myös selvää, että OECD:n työ ei voi säilyttää kansainvälistä relevanssiaan, elleivät kaikki tärkeimmät maailmantalouden toimijat siihen tavalla tai toisella osallistu. Tämä voi ensi vaiheessa tapahtua tiivistämällä yhteistyötä ei-jäsenmaiden kanssa ja laajenemalla hallitusti.

Hiljattain toteutettu OECD:n hallinnon reformi edesauttaa päättävän elimen eli neuvoston keskittymistä aikaisempaa voimallisemmin strategisiin, sisällöllistä ja horisontaalista ohjausta koskeviin kysymyksiin. Vastaavasti hallinnollisia ja toimeenpanoa koskevia kysymyksiä voidaan delegoida neuvostolta sen alaisille kolmelle pysyvälle komitealle (toimeenpaneva komitea, budjettikomitea ja ulkosuhdekomitea). Myös pääsihteerin toimivaltaa tarkennettiin,  määräenemmistöpäätöksentekoa laajennettiin ja yksimielisyyttä edellyttävien kysymysten listaa täsmennettiin.

Työohjelma ja budjetti

OECD:n työohjelmasta päätetään kaksivuotiskausittain työohjelma- ja budjettikeskustelussa. Vuoden 2010 jälkipuoliskolla sovitaan seuraavan kaksivuotiskauden (2011-12) kehyksistä. Tärkeänä lähtökohtana sihteeristön laatimille budjetti- ja työohjelmaehdotukselle ovat vuosittaisen OECD:n ministerikokouksen tekemät päätökset. OECD:n budjetti vuonna 2010 on noin 330 miljoonaa euroa. Suurin osa tästä summasta kootaan jäsenmailta perittävinä jäsenmaksuina. Jäsenmaksujen lisäksi OECD rahoittaa toimintaansa mm. vapaaehtoisrahoituksen ja julkaisutoiminnan kauttaa. Kunkin jäsenmaan maksaman jäsenmaksun suuruus määräytyy kaikille saman perusmaksun sekä maan BKT:sta laskettavan osan mukaan.

Suomen jäsenmaksuosuus vuonna 2010 on noin 2,5 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomi tukee vapaaehtoisrahoituksella tiettyjä Suomen kannalta tärkeitä OECD:n toimintoja, kuten kehitys- tai ympäristöpolitiikkaan liittyviä hankkeita..

OECD:n budjetti jakautuu ns. I ja II -osaan. Valtaosa järjestön sisältötyön kustannuksista katetaan budjetin yleisosasta eli ns. I-osasta, joka sisältää ennenkaikkea sihteeristön palkkauskulut.  Sellainen osa sisältötyöstä, jota vain kiinnostunut osa jäsenmaista tekee järjestön piirissä ja sihteeristön myötävaikutuksella, katetaan budjetin erityisosasta eli ns. II-osasta. Tällainen budjetin II-osasta rahoitettava toiminto on esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö IEA.

Budjetin I-osa jakaantuu sisältötyön osalta seuraaviin toimintoihin: talouspoliittinen tutkintatyö n. 21%, yrittäjyys- ja teollisuustyö 2.8%, digitaali- ja innovaatiotyö 7%, koulutustyö 3.8%, terveystyö 1.2%, työvoima- ja sosiaalipolitiikkatyö 5.8%, ympäristötyö 7.1%, kauppatyö 6%, maatalous- ja kalastustyö 7.8%, kv. verotyö 5.3%, investointi- ja yrityshallinto 6.5%, kilpailu-, rahoitus- ja vakuutus- ja sääntelytyö 6.5%, julkishallinto-, vero- ja aluehallintotyö 6.2%, kehitysaputyö 6.4%, tulevaisuustyö 0.5% ja tilastotyö 7.2%.    

OECD:n jo useita vuosia jatkunut budjetin nollareaalikasvu -linja on johtanut tilanteeseen, jossa järjestön toimintakyvyn ja jäsenmaille tuotettavien palvelujen laadun säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi järjestön ydintoimintoihin ja arvostetuimpiin tuotteisiin kuuluvien taloudellisten maatutkintojen toteuttamisväliä on budjettipaineista jouduttu pidentämään. Järjestön hallintouudistus ja mahdollinen laajentuminen ovat vauhdittaneet keskustelua rahoituksen määrällisestä riittävyydestä ja budjetin rakenteesta.